Eilen Prinzi jäi hoitajan kanssa kun me lähdimme Haahelon kanssa päiväkodin  vanhempainiltaan.

 

Ensin kokoonnuimme yhdessä muiden ryhmien vanhempien kanssa kuuntelemaan päiväkodin johtajaa ja katsomaan lyhyen videon päiväkodin arjesta, siitä miten toimii. Prinziä ei tosin tainnut vilahtaa kuvissa. Saimme myös kehotuksen tulla seuraamaan päiväkodin arkea, että kuinka mikäkin sujuu ja mitä siellä puuhataan, ihan arkipäivänä ja paikanpäälle.

Sitten siirryimme omiin ryhmiin puhumaan juuri sen ryhmän syksystä. Esillä oli kaksi asiaa joista ensimmäinen nousi todella suureksi keskeusteluksi, hyvässä hengessä tosin.

Aihe oli siis kiusaaminen. Henkilökunta puhui siitä yleisellä tasolla ja että asiaan puututaan kunnes yksi rohkea äiti alkoi puhua asiasta sen oikealla nimellä: N-lapsi kiusaa järjestelmällisesti hänen lapsiaan sekä muita lapsia. Hänen lapsensa raportoivat päiväkotipäivien jälkeen  tuosta N:stä ja nuorempi hoki koko kesäloman ettei halua mennä päiväkotiin kun N kiusaa ja syyttipä hyttysenpistojakin N:n puremiksi.

Henkilökunnalla on vaitiolovelvollisuus, he eivät voi kertoa mitä tukitoimia tälle lapselle (jonka perhe ei tietenkään ollut paikalla) on tarjottu ja mitä otettu vastaan. He voivat vain sanoa että asiaa hoidetaan. Se ei luonnollisesti riitä meille vanhemmille/ niille vanhemmille joiden lasta kiusataan joten tein sitten ehdotuksen että voimmeko me ottaa yhteyttä eteenpäin ja kun LTO:n työtä tekevä sanoi ettei vielä niin kysyin milloin. Sovimme että kuukauden päästä henkilökunta lähettää meille kaikille vanhemmille mailia siitä mikä tilanne on tuolloin ja jos tilanne ei ole siedettävällä tasolla (mitä se ei ole nyt) jatkamme toimia eteenpäin.

Se mikä minua tässä huolestuttaa Prinzin kohdalla, hänhän ei ole ollut kiusaamisen kohteena on se kuinka paljon resursseja tämä N joka ilmeisesti ei ole erityislapsen statuksella eikä niin ollen otettu huomioon tuentarpeessa syökin Prinzille suunnattuja resursseja. Prinzi on ryhmässä kolmen paikalla, hänen tulisi saada erityistukea, mutta ryhmän henkilökunta on jo nyt kädet täynnä työtä. Kuinka paljon myös nuo "vaikuttaa ihan tavalliselta viisivuotiaalta"  -kommentit johtuvatkaan siitä että ryhmässä on "tavallinen"  lapsi jolla on voimakasta häiriökäyttäytymistä eikä silloin Prinzin pieniltä vaikuttavat tilanteet tunnu missään eikä niitä ehditä huomaamaan.

 

 

Toinen keskusteltava asia oli päivälepo. ryhmässä on 13 lasta 1-5 vuotiaita ja Prinzi ei enää nuku päiväunia. Päivälepoaika on kuitenkin 12-14 joten sen ajan hän makaa hämärässä huoneessa vuoteessaan. Kun tänä syksynä olen asiasta puhunut on tultu vastaan että hänet voidaan "nostaa" jo 13.30. Eli vain puolitoista tuntia hämärässä huoneessa.. huoh. Ja nukahtaahan tämäkin lapsi sinne aina välillä, jos pitää maata pitkällään pimeässä. Ja sitten ilta on hankalampi.

Vanhempainillassa tuli esiin että tämä lapsi ei olekaan ainoa, vaan ainakin kaksi muuta lasta ei nuku, ja kolmaskin on semmoinen joka ei oikein nukahda. Eli ryhmässä on tarvetta järjestelylle jossa osa lapsista saisi vain levon, osa nukkuisi, onhan joukossa niitä ihan pieniäkin. Henkilökunta koki mahdottomaksi järjestää mitään muuta kuin tuon puolituntia aiemmaksi ja minä mahdottomaksi että lasta jolle riittäisi se puolituntia sadunlukua  makuutetaan tuntitolkulla.

Henkilökunta ratkaisi asian, joskin hiukan epäkorrektisti, kahdenkeskisessä keskustelussa kanssani niin että jatkossa Prinzi jonka peti on ikkunan vieressä saa sadun jälkeen itselleen kirjan petiin ja ikkunaverhoja raotetaan niin että sieltä tulee riittävästi valoa. Nukkua hän saa niinä päivinä kun on käynyt urheiluhallissa jumppaamassa.

Tämä järjestely toki sopii meille: minun lapseni saa räätälöidyn ratkaisun jolla parannetaan hänen päiväänsä, mutta entä ne (ainakin) kolme muuta isoa lasta jotka eivät unia tarvitse? He jatkavat entiseen malliin, koska heidän vanhempansa eivät pakota henkilökuntaa tekemään asialle jotain. Hurjaa. Kurjaa.

***

Minun on määrä lähteä ystävien luo ja alkuperäinen suunnitelma oli että tänään päiväjunalla. Eilisilta, jolloin Prinzi oli päiväkotipäivän jälkeen hoitajan kanssa ja minulla meni yli tunnin pidempään päiväkodilla kuin piti aiheuttaa sen että poika on minussa taas niin kiinni etten voi lähteä vielä tänään vaan minun on siirrettävä lähtö huomisaamuun jotta ehdin tämän illan olla aktiivisesti pojan kanssa niin hän jaksaa olla sitten erossa. On välillä aika raskasta kuinka voimakkaasti hän leimautuu minuuun, mutta toisaalta ymmärrän sen kyllä hyvin. Olen ainoa joka osaa lukea häntä kunnolla.