Juu, Esikoinen sitten täytti 8 vuotta.

Ollessaan 8 vuoden ja 1 päivän ikäinen hän luki aamiaispöydässä sanomalehteä ja kommentoi uutisia poltetusta suurlähetystöstä sekä uuden asuinalueen kaavoituksesta.

Ollessaan 8 vuoden ja 2 päivän ikäinen hän pyysi minua opettamaan miten keitetään puuroa (sellaista kuin mummu, ohjeen hän jo osasi:puolet maitoa ja puolet vettä).

Ollessaan 8 vuoden ja 3 päivän ikäinen hän tuli aamulla herättämään nukkuvat vanhempansa kertoen jo syöneensä keittämänsä puuron joka ei ollut palanut kovin paljonpohjaan.

Ollessaan 8 vuoden ja 4 päivän ikäinen hän muuttui takaisin pieneksi tytöksi, muisti aamulla sukset jotka oli asetettu niin ettei ulko-ovea voinut avata mutta unohti monot ja tuli niitä sitten kouluavustaja seuranaan hakemaan. Iltpäivällähän unohti kenät kouluun ja tuli kkotiinmonot jalassa

************

Pikkuhaahelo on taas onneton: On saanut eilen ja tänään bataattia ja ihottuman. Voi raukkaa.

Muskarissa olimme taas ja kyllä tuo viihtyy, ja sen jälkeen maittaa uni. Muutenkin tuosta lapsesta kasvaa Kulturelli-elli: eilenolimme esikon kanssakatsomasssa Teatteri Lempin Äiti Pihlajan lapset, vauva mukana, ajattein pitäväni sen hiljaisena tissillä. Ja mitä vielä! Eipä poikaa tissi kiinnostanut, vaan näytelmää piti seurata silmä kovana.

No, tulipahan tämäkin testattua. Ja olisi muuten jäänyt testaamatta, mutta en mielelläni laita lasta kohtaamaan yksin mahdollisesti pelottavaa tai pohdituttavaa tarinaa sen enempää televisiosta, elokuvateatterissa kuin lastenteatterissa. Siksi pyrin siihen että joko minä tai joku muu tuttu aikuinen on mukana vastaanottamassa mahdolliset reaktiot. Samoin tytölle on ohjeistettu ettei saa avata sellaisia sähköpostiviestejä joiden lähettäjä ei ole tuttu, vaan vasta kun aikuinen on vieressä. Televisiotahan meillä ei ole, joten valvominen on aika helppoa.