Tänään on sitten huudettu. Oikein lujaa.

Pikkupoikanne on huutanut koska sattuu, iho on mnainen, ihottumaa on säärissä ja jalkapöydälläkin, huomenna tosin enää arvet. Sai meinaan viisi vattua.

Vatut olivat oikein laatu vattuja, kummimummin mökiltä (Kummimumi on minun kummini, joka nimesi itsensä esikoisen syntyessä kummimummiksi). Saimme siellä käydessämme evääksi purkillisen pakastettuja vadelmia. Myös lapsena siellä käydessämme saimme joskus pakastevadelmia kotiinkin ja että ne olivat hyviä, kun omalta mökiltä ei vattuja pakkaseen asti pahemmin riittänyt, minä ja Johtaja pistelimme ne kilpaa suoraan puskasta suihimme. No, ihottuma ja kova hutoi kuitenkin nousi.

Nyt pikkupoikanen kuitenkin nukkuu, sylissä tosin, kun ensin kylvetimme, annoimme Ataraxia ja hölväsimme kosteusvoiteella lumiukoksi ja sitten tissitainnutuspäälle. Vaikeaa yötä tosin ennustelen...

*****************

Esikko on huutanut koska häntä harmitti että oli tehnyt väärin: ottanut minun laatkossani piilossa olleen yllätyksen, jonka sattumalta näin tytön kaapissa. Olin kyllä tuota pientä esinettä kaipaillut, mutten niin paljon että olisin alkanut etsimään sitä. Vaan aika vääntö siitä käyntiin että asia saatiin auki.

************

Haahelon huudot sentään ovat olleet positiivisia. Olimme Tampereella Rupriikissa, mediamuseossa, jossa oli näyttely vanhoista Comondore 64 -tietokoneista. Olimme nörttiporukan mukana, joten keskustelut menvät aika monta metriä yli ymmärrykseni, muiden naureskeluista ("Hehhehhee, luetaan sähköposti swäppäämällä lerpuille, hehhehheheee") en tajunnut mitään, mutta intoa oli ilmassa. Vaan nytpä tiedän miten Haahelon ensimmäisestä tietokoneesta saisi pieruefektejä ulos (vain ääni, ei onneksi haju).

Ja mitäpä muuta voi toivoa nörtiltä kuin pienen tietokoneohjelma joka tulosta ruudun täyteen "Laurenzia on rakas Laurenzia on rakas Laurenzia on rakas Laurenzia on rakas Laurenzia on rakas Laurenzia on rakas Laurenzia on rakas Laurenzia on rakas Laurenzia on rakas Laurenzia on rakas Laurenzia on rakas". Ehkä muilta miehiltä voi odottaa ruusua, mutta minulle kelpaa pieni ohjelmanpätkäkin. Vaikka oikeasti toivon pian olevana hääpäivänä jotain hieman konkreettisempaa (Joskin Haahelolle vinkiksi että sen konkreettisen ei ole tarpeen liittyä tietokoneisiin millään lailla)