Olimme Pikkupoikasen kanssa tänään muskarissa, jota pitää vapaaehtoisvoimin uskomaton puuhanainen. Muskarin jälkeen jäimem vielä rakentamaan joulukalenterikaappia, joka tulee lastenkulttuurikeskus Rullaan Tampereelle joulukuuksi. Onsiis yksi luukku, muut yhteisöt tekevät muut.

JOtenkin vain lämmitti hirmuisasti miten paljon tuo nainen tekee meidän muiden hyväksi, vaikka suurperheessä riittäisi hommaa itsessäänkin.

Pikkupoikasen allergiat toki aiheuttaa tässäkin ongelmia, viime viikolal poika nappasi suuhunsa porkkananpalan ja sai ihottuman ja tällä viikolla onnistui hamuamaan riisikakun,. mutta se saatiin tongittua ulos suusta.

Näen asiankuitnekin niin että nuo pienet vahingot ovat suht pieni hinta siitä että pääsemme välillä tapaamaan muita ja pölisemään.

Tampereen allergia ja astmayhdistyksellä on kerran kuussa lasten kerho, jossa kaikki ymmärtävät sen etteivät lapset saa juoksennella pitkinpoikin leikkitilaa maitomunavehnäpullat käsissä ja muruina lattialla, vaan ruoka syödään pöydän ääressä ja kädet pestään sen jälkeen.

Ja myönnetään, esikoisen aikana en ymmärtänyt tällaisen asian tärkeyttä.