Eilen kävimme maitoaltistuksessa. Ihottuma nousi 5ml kevytmaitoa. Olisihan se ollut hienoa kun lehmis olisi käynyt, mutta oikeasti olen tyytyväinen tulokseen: selkeä reaktio. Ei tarvinnut kiduttaa lasta pitkään.

Eilinen lumimyräkkä oli huima: Aamupäivällä pohdin vielä että lähdenkö sairaalalle ravitsemusterapeutin puheille omalla autolla vai bussilla. Yksi vaari kuitenkin vei, ja se oli kyllä oikea ratkaisu. Iltapäivällä kun lähdimme busiilla ka kantorepulla kaupunkiin lääkäriin, meni ensin bussi ohi liian täytenä ja kaksi vuoroa jäi kokonaan tulematta. Juuri kun olimme luovuttamassa ja juoksemassa omalle autolle bussi tuli ja mahduimme siihen. Se tosin jämähti pahasti eikä kuski suostunut päästämään risteyksessä pois. Onneksi hän jousti sen verran että kun bussi pääsi just risteyksen ohitse avasi ovet ja pääsimme ulos. Siitä sitten hilpaisimme lääkäriasemalle. 15 min myöhässä.

Pikkupoikenen keksi tänään varpailla kävelyn. Hihkuva ja iloinen veijari on tepastellyt ympäri hushollia varpasiltaa. Hauskan näköistä.

Aikamiehen elkeitäkin tuo näyttää. Olemme opetelleet ruumiinosia: nenä, korva, suu, napa... no, saahan tuo pikkutisuistaankin kiinni ja minunkin pikkutisuista. Ja tänä aamuna heräillessämme hän kävi selittelemässä alakiharoita. No siitä selvisi pukemalla pikkuhousut.

Tähän ikään kai kuuluu järjestyksenrakkaus. Alkuviikosta olimme yhdistyksen toimistolla ja joku seisoi pöydän ääressä tuolin takana. Poikanen käveli siihen viereen ja alkoi kovasti komentamaan. Viimein tajusin ja kehoitin kaveria ISTUMAAN. Koska Poikasen mielestä päydän ääressä kuuluu ISTUA eikä seistä. Pari muut akin esimerkkiä oli mielessä mutta nyt en millään muista niitä.

Ainiin, jo viikon ovat yöt sujuneet paremmin. JEEEEEEEEEEE! En vain ole uskaltanut kirjoittaa sitä tänne ettei paha karma vie niitä pois.