Tai ei ihan. Olin siis poiaksen kanssa. Tämän solisluuvamman ajan minulla on ollut joku aina puoliltapäivin apuna auttamassa laittamassa pojan ruoan ja tekemässä yleisiä kotihommia. Tänään ei ollut, muttas elvisimme ihan kelvosti, joskin kotihommia en tehnuyt suosilla. On täällä sen näköistäkin. Onneksi huomenna tulee Sanna-enkelimme taas.

Veimme esikon partioon ja jatkoimem loppuperhe kaupan kautta vapaatoimistolle. SIellä oli kivaa ja oli mukava nähdä kuinka Pikkupoikanen otti kontaktia ihmisiin: kävi konttaamassa kenkien yli, hypistelemässä rannenauhoja, ja leikkimässä taputusleikkiä lakkakyntisen kanssa. Ja välillä juosta avoimesta ovesta käytävään hihkumaan. Onneksi toimisto on kuudennessa kerroksessa, joten ulos asti jätkä ei karkaa kovinkaan nopsaan.

Esikko taas sai kyydin partiosta kotiin ja oli täällä yksin tunnin ennenkuin kotiuduimme.No, täällä ja täällä, yläkerran kaverilta se tänne juoksi kun laiskan-äidin-lapsenhoitovälineellä kutsuimme. Nytr molemmat lapset ovat Esikon sängyssä koska tämä ilmoitti heiädn menevän nukkumaan. Saas nähdä näkevätkö unia.

***********

POikasen ihottuma senkus pahenee. GRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRR!