Juuh, ollaan me hengissä.

On ollut niin huima kevät ja nyt keskikesän jälkeen viimeinkin alkaa arki ja käsi ja kaikki olla siinä jamassa että saan blogattuakin. Yritän laittaa pientä yhteenvetoa tästä kuluneesta reippaasta kolmesta kuukaudesta

UUSI KOTi Naapurin rouva vinkkasi että heidän alapuolellaan oleva asunto, huonetta suurempi kuin meidän on myynnissä ja kävimmekin sitten katsomassa. Pankkikierrokset ja neuvottelua ja tarjouksen teko... ja lopulta kaupat! Muuttopäivä määrättiin puolentoista kuukauden päähän ja vanhaan kotiin oli jo tiedossa vuokralaiset.

 

KÄSILEIKKAUS Heti perään tulikin sitten kutsu käsileikkaukseen kolmen viikon kuluttua. alkoi tiukka suunnittelu kuinka kaiken saisi hoitumaan, oma käsi kipeänä ja tieto että pian se olisi vielä kipeämpi. Leikkauksen siiirto kesäkuulle ei onnistuisi ("jos ei nyt niin joskus syksyllä sitten..."). Määrättynä päivänä klo 6.30 TAYSiin, jätimme lapset nukkumaan ja isommalle tiedon että isä tulee pian kotiin ja Haahelo vei minut sairaalalle. Sairaalapyjama päälle ja esilääkitystä leikkuriin. Leikkaus sujui teknisesti ok, oma toipumiseni nukutuksesta ei taaskaans ujunut ihan ongelmitta ja kipuja oli enemmän kuin odotettiin: olin lopulta melkein viikon osastolla ja viimeisinä päivinä alkoi jo pää räjähtämään, eikä vähiten teini-ikäisesti käyttäytyvien mummojen vuoksi.

TOIMINTATERAPIAA Kotiuduin juuri sopivasti niin että suoraan sairaalasta menin Prinzin toimintaterapiaarviojakson loppupalaveriin. Toimintaterapeutin ilme oli kyllä hiukan hämmentynyt kun kerroin mistä olin tulossa... Toimintaterapeutti suositteli loppuvuodeksi Prinzille toimintaterapiaa ja muutaman ohjauskerran meille vanhemmille ja päiväkotiinkin.

MUUTTO kaksi viikkoa kotiutumisesta oli sitten muutto, Onneksi lähipiiriiriin kuuluu paljon ihania ihmisiä jotka ovat olleet kykyjensä mukaan avuksi pakkaamisessa, siivoamisessa ja purkamisessa. Vanha koti saatiin tyhjäksi ja siistiksi, uus koti pestyä meitä varten ja tärkeimmät tavarat kaappeihin. Muuttolaatikoita on tosin vielä purkamatta melkein kolmekymmentä...

JA MÖKILLE Muuton yhteydessä uusintaan meni Prinzezzan ja meidän sänkymme sekä ruokapöytä joten muutimme samassa konkurssiissa mökille. Käsi oli edelleen hurjan kipeä, onneksi Prinzi päiväkodissa ja tyttö alkuun matkoilla niin sain huilata rauhassa. Kovin minua on tosin ahdistanut se etten ole saanut mökkiarkea oikein luistamaan, tavarat eivät ole löytäneet omille paikoilleen ja rutiinit puuttuneet. Nyt pikkuhiljaa alkaa olla homma hanskassa.

KUNTOUTUS Perjantaina kävin loppukontrollissa TAYSissa ja lääkäriikin on tyytyväinen leikkauksen tuloksiin. Sidos tuntuu tukevalta ja käden liikeradat ovat riittävät. Fysioterapiassa olen käynyt saamassa jumppaohjeita ja toimintaterapeutilta sain cica-carea, silikoonivalmistetta jolla kaunistetaan arpea, se kun kulkee halki dekolteen. raskaita asioita en saa tehdä enkä äkkinäisiä liikkeitä mutta veitsellä pilkkoa ja näppistä käyttää. Käsivaihteista autoa jollainen meillä on en vieläkään saa ajaa, mutta automaattivaihteisella autolla ajaminen sujuu

LOMALLA Saimmekin vanhemmiltani automaattivaihteisen auton viikoksi lainaan ja Mannan ja lasten kanssa suuntasimme lomalle . Minä ajoin, Manna vaihtoi tarvittaessa vaihteet ja leikimme sateenkaariperhettä eli herättelimme hiukan ajatuksia. Meillä oli isosisko ja kaksoset Hämähäkkimies ja Papu. koko hotelli tunsi Prinzin Hämiksenä, silllä ennen lomaa saatu hämähäkkimiehen puku oli päällä joka päivä, illalla pieni poika vain nyrkkipyykkäsi sen vessan lavuaarissa. urhea kaveri! Viisipäivää sujahti varsin mukavasti! Esikoinen juoksi suurimman osan ajasta omilla touhuillaan ja lähinnä vedessä, joko järvessä tai kylpylässä. Ja pientä romanssiakin oli ilmassa... Aikamoinen vesipeto tuo onkin ja myös lomamatka mummun kanssa oli mennyt pitkälti uimatouhuissa, kotiin palasikin hyvin ruskettunut tyttö.

VARTTUMINEN Tyttö alkaa pikkuhiljaa varttua pian pitää alkaa huomioimaan asioita erilailla. Kuukautisia pidän puheessa mukana säännöllisesti ja positiivisessa hengessä vaikka sitten hänen poissa ollessaan kiroilenkin niitä. Vielä hän on kovin pieni, silti, leikkii sujuvasti hiekkalaatikolla ja nukkuu kainalossa. Itse olen ollut samanlainen: fysiikka ja ajatusmaailma eivät ole kasvaneet käsikädessä ja hiukan murehdinkin siitä mitä se tuo tullessaan: hämmentäviä tilanteita kun mieli ei vielä ymmärrä tulevia huomionosoituksia. SAnoinkin, (ehkä hiukan rasistisesti), ettei jäisi tutkimaan asematunnelin rihkamakojuja, sillä ulkomaalaistaustaisilla myyjillä on erilainen kaupankäyntitapa puhetapoineen. Minä itse nautin kyllä flirtistä mutta tyttöä siltä vielä suojelen. JA kyllä, musitan saaneeni jo tuossa iässä tai hiukan vanhempana sen sorttista huomiota.

HAAHELO Haahelo on edelleen niin Haahelo, niin Haahelo, Hyvässä ja pahassa. Kaiken muun ohella siinä on ollut välillä hiukan kestämistä kun sattuu on pinna hiukan tiukalla mutt atänään jaksan taas hymyillä. NYT Mökillä olo on asettumassa uomiinsä, hiukan on jo käynyt vierahia, ja ensi viikolel on tulossa lisää. Ja porukkaan mahtuu! Ja raparperia saa! Puutarha repsottaa, mutten tosiaan odota itseltäni sen hoitamista, sillä käden kunto on vielä kuukauden heiveröinen, sairaslomaakin elokuuhun saakka.

AINIIN: Prinzi: Miten minut on otettu pois sinun vatsastasi Lz: vatsa työnsi sinut pois pimpin kautta. sieltä menee aukko P: Miten se reikä tehtiin sinne? Lz: Se on synnynnäistä P: SINÄ OLET SYNTYNYT?? Olitko sinä vatsassa?

AINIIN2: Prinzillä on irokeesi ja bikinit

ja kuveja:

http://picasaweb.google.fi/etunimi.sukunimi/Kesa2009# http://picasaweb.google.fi/etunimi.sukunimi/2009Summassaari#

eli jotka tietää laittakoot tuohon mun nimeni. ja ne jotka haluaa tietää kysykööt, kyllä mä sen kerron :)