Uskoakseni meille myönnetään piakkoin kanta-asiakas kortti kaupungin ensiapuasemalle. Olimme näet siellä tääkin perjantaina. Pikkupoikanen tuli pää edellä alas sängystä, silmäkulmasta repesi iho. Jäähdytelin pussillisella pakastemustikoita ja soitin terveyspalveluiden neuvontapuhelimeen, josta kehoitettiin käymään näytillä.

Sairaanhoitaja joka vastaanotossa oli vilkaisi ettei mitään hätää. Hetken kuluttua kuitenkin pääsimme sairaanhoitajan huoneeseen. Hän pyyhkäisi haavaa, totesi että turha siihen on lappua laittaa, kun poika sen kuitenkin pois repii. Kehoitti herättämään yöllä pariin otteeseen (Kyllä herää ihan itse!) ja jos oksentaa niin sitten uudestaan näytille.

Kotiinpäin ajellessani pohdin että ensiapureissuissa lienee aikamoisia kulttuurieroja. Itse asun muutaman kilometrin päässä ensiapuasemalta ja minulla on auto käytössäni. Esikoinenkin on jo 8v. Meitä on perheessä kaksi aikuista. Sinne lähtö ei siis ole kovinkaan hankalaa eikä vaadi erikoisjärjestelyjä, ajomatkaa ei ole puoltatuntia, ei tarvitse kulkea bussilla/ tilata taksia/ kerjätä kyytiä. Eikä etsiä isommille lapsille hoitajaa. Voin siis huoletta lähteä tarkistuttamaan pienempääkin vammaa, ihan varmuuden vuoksi.

Tilanne muuttuisi aivan toiseksi jos asuisin toisella puolen kaupunkia tai kauempana, saati jos ei omaa autoa olisi. Tai jos minun pitäisi raahata sisarus mukaan hillumaan odotushuoneeseen. Olisinko silloin lähtenyt näyttämään silmäkulman ruhjetta? Entä esikoisen viime perjantain lonkkakipua?

Toki voi hyvinkin olla että turhan herkästi sinne lähden, mutta aivan varmasti on turhan monta sellaista jotka eivät päivystykseen mene vaikka olisi tarvekin. joka tapauksessa kiitos henkilökunnalle, aina meihin on suhtauduttu asiallisesti, vaikka kyseessä on "vain" haava silmäkulmassa.