Onneksi pikkupoikanen ei ymmärrä vielä taskujen päälle! Olimme tänään kävelyllä ja matkanteko ei luonnollisesti ollut kovin nopeaa. Osaltaan tämä toki johtui lyhkäsistä jaloista, mutta suurin syy oli lumenalta paljastuneet kivet. kauniin kiven nähdessää poikanen pysähtyi, kyyksityi ja tutki kiveä katselemalla, tunnustelemalla ja maistamalla. Parhaimmillaan veitikka asettui (kävely)tielle makaamaan vatsalleen ja katselemaan hiekkaa. Myös keskelle jäähileistä lätäkköä oli mukavapysähtyä tutkimaan veden liikkeitä ja pyydystelemään niitä jäänpalasia.

Niin ja miten tähän liittyvät taskut? No siten että Esikon suuri harrastus oli kerätä ne kauniit kivet (kaikki!) mukaan ja sulloa ne sekä omiin että Haahelon taskuihin. Ja aina huomasi varmasti jos oli unohtanut tyhjätä taskut ennen pesukoneeseen laittoa.

Astmalääkitys tepsii. Poikanen käveli mielellään ja viihtyi, joskin huonona puolena on se että kun poikanen ei ole koko ajan sylissä näkee hän ne kauniit kivet paremmin ja matkanteko on h-i-d-a-s-t-a. vaan se kuuluu tähän aikaan ja ehkä aikuinenkin oppii näkemään maailmaa taas uudella tavalla.