Tänään lähdimme aamusta (klo 10) reissuun.

Ensin ajoimme Kangasalan Sarsaan, kivikautiserlle asuinpaikalle. Ja pöh. merkitty kävelypolku jonka verrella oli kaksi kylttiä, toisessa "Muinaisjäännös" ja toisessa "Kivikautinen kotakeittiö Suojele ja varjele". Kummassakaan kohdassa ei ollut mitään, ei niin mitään minkä olisi voinut tulkita nähtävyydeksi. No, ei se mitään, tulipahan kiva kävelylenkki kauniissa luonnossa, reilu puoli kilometriä ja poika jaksoi koko matkan.

Jatkoimme Vehoniemen harjulle museoautonäyttelyyn. Ensin herkuttelimme valkosuklaakakulla (minä), munkeilla (Haahelo ja esikko) sekä hirvi-jamssi-sekoituksella (arvatkaa vaan). Katselimme vanhojaautoja ja mopottimia.

Ja sitten jääkautta kohti eli Roineen rantaan. Haahelo kantoi pojan alas  rappusia (174 rappusta, osa rinteestä ilman niitä) ja laskimme lapsen juoksentelemaan. Takaisin ylös lähtiessämme ajattelimmeettä poikanen saa kiivettä itse niin pitkälle kuin jaksaa ja USKOMATONTA. POika kiipesi ylös saakka. ja noissa rappusissatekee tiukkaa isoillakin.

Avaavan lääkkeen käyttö kyllä tosiaan on tarpeen meillä, aiemmin poika ei kiivennyt viittä rappusta. Ja peruna vaikuttaa astmaan, eli kun poika perjantainan sai perunaa oli puhku pois.

Ja taas oli tehokasta, kun lähdimme heti aamusta, kotona olimme yhden jälkeen ja tuntuu että koko päivä aikaa tehdä vaikka mitä vielä. Kunhan ei nyt vaan jämähtäisi tähän koneelle...