Yleisesti olen sitä mieltä että luen lapselle mielummin hurjia satuja kuin annan katsoa hiukkaakaan pelottavaa videota. Uskon näet ettei lapsi pysty kyvittelemaan pelottavampaa kuin mitä uskaltaa, mutta valmiiksi kuvitettu video taas aattaa näyttää pelottavampia elementtejä kuin mihin lapsi on valmis.

Esikko kuitenkin lainasi kirjastosta aidot Grimmin sadut ja kyllä nyt on pikkuhiljaa lakanut tuntua siltä ettei niiitä lueta meillä kovinkaan hartaasti. Tyttö itse kyllä kuunteli ihan tyynnä, mutta mun teki pahaa ja edelleen kaikuu korvissa Kataja- sadun laulelma (laulajana linnuksi muuttunut veli):
Äiti minut teurasti,
Isä suihin pisteli
Marleena, mun siskoni
silkkiliinaan sitaisi
Hautas alle katajan
Tiiriliilirii,
Kaunis lintu olen niin!

Tämä veisu luettiin kai 7-8 kertaa sadun aikana.

Tarinassa äiti tappoi pojan, huijasi siskoa luulemaan että tämä oli veljensä tappanut, keitti pojan ruoaksi, syötti  sen isälle joka heitti luut pöydän alle josta Marleena-sisko ne keräsi silkkiliinaan ja hautasi katajan alle. Sieltä nousi lentoon lintu joka lauloi yllä olevaa veisua ja lopulta tappoi äidin. Satu päättyi niin että jäljelle jäänyt perhe kokoontui pöydän ääreen ja söi vatsansa täyteen.

Minulle on lapsena luettu Jörö-Jukkaa, tai oikeammin äitini luki, isäni ei hennonnut ja hurjiahan nekin tarinat ovat mutta ei ihan tuota luokkaa. Tosin olikohan se niin ettei Grimmin satuja ollut alunperin tarkoitettu lapsille vaan aikuisille? Siitä huolimatta taitavat  nykyajan kauhuleffat olla kepeää kamaa.

Edelleen kipeänä. Hurjaa ja kurjaa.