Läksin sitten Helsinkiin ystävän ja hänen ystävänsä syntymäpäiväjuhliin. Alkuun luullin sinnetulevan muitakin vanhoja ystäviäni, mutta juuri ennen lähtöäni selvisi, ettei kukaan heistä päässytkään saapumaan. Hetken aikaa mietin että voi! Olisin siellä ihan yksin, kunnes tajusin, ettei ennenkään ole ollut ongelma tutustua uusiin ihmisiin. Lapsenakin menin lähes aina leireille "yksin", jolloin olin vapaampi solmimaan uusia ystävyyssuhteita, eikä tarvinnut kanta huolta kaverin viihtymisestä.

No, takaisin juhliin. Menin paikalle puolisentuntia etuajassa, vaihtaisinvaatteet rauhassa ja huilaisin hetken. Ja mitä vielä. Saukkosellani oli koristelut, kattaukset ja ruokien esillepanot alkutekijöissään... No, eipä sen kummempaa, aloin hääräämään homaa kuntoon ja ehdin jopa vaihtaa juhlamekon päälle ennen ensimmäisten varsinaisten vieraiden saapumista.

Juhlat olivat vallan mukavat, tutustuin moniin hauskoihin tyyppeihin ja vierasjoukot sekoittuivat kivasti alun linnoittautumisen jälkeen. Viiniä kyllä kului, mutta jäikin kun lopettelimme kolmen tienoilla. Siivoilimme suurimpia, painuimme petiin ja puolenpäivän jälkeen lähdin Susimamin luo.

MInulla oli oikein kivaa, yhden kuohuviinilasillisen ja mehun voimin, muilla aamusella hiukan heikompi olo. Ei todellakaan ole mitään tarvetta juoda humalaan tai edes huppeliin, kivaa on silti ja aamulla parempi olo.

Hauskaa olisi tuota porukkaa nähdä toistekin, mutta saas nähdä kuinka käy. Vähän on heikkoa tämä minun reissaamiseni.

Kotona olis usjunut ihan hyvin, vaikka Haahelo oli sekoittanut ruokalista, ajatellut itse ja antanut pojalle tapiocaa, joka oli jo todettu sopimattomaksi. Ei siis mikään ihme että lapsi itkeskeli illalla ja nukahti lopulta Pamolin voimalla.