Ruutusukkanen, kyllä haahelo osasi takaisin, toki olihan sillä GPS mukana, se tuo kotiin.

Meillä on nyt sairastettu. Ensin Haahelo oli päivän kuumeessa ja päänsäryssä, toisen kunnossa ja sitten kolmannen taas kuumana ja särkevänä. Ja sitten kunnossa.

Pikkupoikanen oli yhden yön kuuma ja oksentava, seuraavan päivän kuumeessa ja sitten taas ok.

Ja siiten minä raukka, ensin kolme päivää kuume meni ja tuli, pää särki eivätkä särkylääkkeet kunnolla auttaneet. Kolmantena päivänä alkoi niska tuntua jäykältä ja kun kaveri vielä soitteli että heillä on ollut samantyyppistä sairautta joka oli perheenisän osalta diagnosoitu virusperäiseksi aivokalvontulehdukseksi niin mehän painuttiin terveyskeskukseen Haahelo, pikkupoikanen ja minä siis, sillä en uskaltanut ajaa autolla kun pää ei oikein kääntynyt. AIkaahan siellä taas meni, eikä kysymyksessä ollut kuin "jokin virus", niskan jäykkyys oli peräisin siitä kun kipeänä ei ole tullut jumpattua tai edes liikuttua vaan makoiltua huilimassa. Hyvä näin.

Tässä kuitenkin ehdin pitää itseäni toipuneena, kunnes eilen alkoi pää taas paukuttaa ja yöllä palelin ihan holtittomasti peiton ja viltin alla. Tänään olin nukahtaa kuistin lattialle(!) lämpöiseen auringonläikkään pikkupoikasen huutaessa. Ei raukka osannut hakea mulle puhelinta että olisin soittanut Haahelon kotiin, ja toisaalta ei se Haahelo vastannut kun soittelin. Sain nyt sitten sen verran itseäni ylös Buranan voimalla että poikkesin nettiin. Vaan kyllä odotan haahelon kottin tuloa kuin kuuta nousevaa, sitten pääsen pitkälleni ja huilaan.

Onneksi viimeviikolla kun olin kipeänä mummu ehti joka päivä olla Poikasen kanssa ainakin jonkin aikaa niin sain levätä.

Ei sovi perheenäidille tämä sairastaminen. Ei.