Todellakin toteutimme sitten Helsinginreissumme, minä ja Prinzi.

Sunnuntaina laitoin vakkaripalstoille ilmoituksen että olen tulossa ja maanantaina istuimme junassa. lähdimme sillä mielellä, että olemme niin kauan kuin se Pojusta sujuu mukavasti, ja eläimettömiä yöpaikoja riittää. Vietimme päivät tavaten ystäviä. seikkailen julkisella liikenteellä pitkin poikin pääkaupunkiseutua ja Ateneumiinkin ehdimme, Kiasmaan piti, mutta kun ei vaan ehtinyt!

Ateneumissa vietimme puolisentoista tuntia ja poika kyllä tykkäsi. Muutaman tauluun eteen jäi oikein pidemmäksi aikaa ja ihmetytimme muuta kansaa istumalla lattialla ja mm asettumalla samoihin asentoihin kuin tauluissa olevat ihmiset. Se on kiva tapa hakea sitä tunnelmaa.

Poju kyllä kehitti itselleen kokovartaloihottuman ja yöt olivat risaisia, mutta jaksoi aikas hyvin. Ehdottomasti oli oikea ratkaisu olla kaksi yötä samassa paikassa, niin ehti hiukan kotiutua ja tulla tutut ympyrät.

Torstaina sitten olikin jo matka kotiin päin :( minä olisin mielelläni vielä jatkanut reissua, mutta poika väsyi, ja silloin on aika lähteä.

Tärkein asia oli kuitenkin se, että VOIN lähteä. En tietenkään samalla lailla kuin aikanaan Prinsessan kanssa, noin vaan ja kun huvittaa, mutta tämä ex-temporereissu ei ole AIVAN poissuljettua. Tietenkäänene voi tätä usein tehdä, sen verran noita oireita tulee

***

Koti väki oli selvinnyt kiitettävästi: Prinsessa soitti minulle keskiviikkona iltapäivällä seuraavan puhelun:
P: Oletko kotona?
Lz: Eeen...
P: Tuletko tänään
Lz: Een (jo huolissaan onko lapsi kovin ikävissään)
P: Tuletko huomenna?
Lz: Varmaan . Tai sitten perjantaina. Tai lauantaina ;)
P: TOIVOTTAVASTI LAUANTAINA! isän kanssa kaksin on IHANAA!