Uusimmassa Annassa oli kirjoitus joka intoutti useammankin äiti-bloggaajan kommentoimaan, kaipa minäkin sitten.


Juttu oli ihan hyvä, siinä osuttiin moneen tärkeään asiaan, mutta silti siitä jäi hiukan paha maku suuhun, semmoinen viisi-kuusikymppisten, meidän vanhempien ikäisten harrastama vähättely, jota kohtaan räikeimmillään allergia-asioissa. karrikoiden: kyllä MEIDÄN aikaan pestiin harsovaipat kylmissä vesissä avannossa (kesät talvet :-P) eikä ehditty miettimään liikaa niitä teoooorioita.

Minä näen kuitenkin erilaisissa lastenkasvatusideologioissa myös arvoa, ja se omalle perheele sopiva ideologia pitää itse valita. Tässä, kuten kaikessa muussakin keskustelu muiden kanssa (vaikka leikkipustossa!) on tärkeää, se antaa uusia näkökulmia ja suuntaa painopisteen niihin minulle tärkeisiin asioihin. Jos keskustelu eri ideologien välillä konkretisoituu yövieroitukseen tai potatusvinkkeihin, miksi se silloin muuttuu  vähemmän arvokkaaksi, saati että se muuttuu vähemmän arvokkaaksi sillä että se kohdiostuu lapsiin ja (koti)kasvatukseen. Toki jossain määrin se voi näkyä äitiydellä pätemisenä, kuten Ilmarisen äiti asian osuvasti ilmaisi.