Tiistaina tuossa poikkesimme Ilmarisellakin kokeilemassa josko saisimme poimittua nielutulehduksen. POikanen ei näytä miltään, mutta mun kurkku on hiukan kipeä. EN vain viitsi välittää siitä.

Oli hauskaa jutella pitkästä aikaa se vajaa tunti mitä viivyttiin ennen kuin piti kiirehtää iltatouhuille. Olisi mukavaa tavata enemmänkin, mutta olen vain niin älyttömän arka ottamaan yhteyttä pienen lapsen työssäkäyviin vanhempiin, kun ajattelen sen olevan niin raskasta että ylimääräiset vierailijat vain ärsyttävät. Vaikka ei kai seoikeasti niin ole, mutta silti. Täytyy vaan päättää nähdä useammin.

******

Eilen puistossa Poikanen oli erityisen rutuinen ja minä hehkutin puistokavereiden äideille lähteväni neljän tunnin päästä lomalle. Ja niin lähdinkin!

Univelka senkun kasvaa, mutta kuten totesimme: ystävän seurassa valvottu yö ei väsytä lainkaan niin paljon kuin itkevää vauvaa lohduteltu yö, vaikka unituntimäärä olisi sama.

Tapasimme ensin useamman naisen porukalla puhuen paljon asiaa ja asianvierestä ja sitten jatkoimme ystäväni luo "nukkumaan". Olimem asettanee titsellemme nukkumaanmenajaksi klo 1 yöllä, ja katin kontit, kolme se oli. EI vain lainkaan nukuttanut kun pitkästä aikaa sai PUHUA.

Susimamilla on paljon viisaita fiksuja ajatuksia ja pää on taas täynnä niitä. Ja kun hän vielä osaa muotoilla ne niin hyvin että menee perille minullekin.

*********

Esikko on ilmeisesti hiukan mustis pikkuveljen saamasta huomiosta ja valitteli tänään että ennen pelasimme hänen kanssaan enemmän ja ulkoilimme yhdessä. Totta, mutta ulkoilussakin on se että pienen tytön kanssa sinne oli pakko lähteä, nyt hän yleensä mielummin menee kavereiden kanssa. Tiedän kyllä että petraamisen varaa olisi tässä ja paljon, mutta voimat ovat kyllä niin vähissä ettei oikein repeä.

Tämä huomioonottaen tunnen hiukan syyllisyyttä siitä että nyt silloin tällöin olen käynyt omilla menoillani, häissä, viimeviikonlopun polttareissa ja nyt Helsinginmatkalla, mutta toisaalta ymmärrän senkin että kun olen ollut nyt vuoden kiinni tuossa pojassa ja huolehtimisessa että tarvitsen välillä useamman tunnin peräkkäin niin ettei minun tarvitse huolehtia. Onneksi Haahelo onnistuu pitämään lapsen hengissä minun poissaoloni ajan, vaikka itse näyttääkin puolikuolleelta.

***************

Poikasen iho parempi, yöunet edelleen risaiset. Hmmm.