Tiistaina sain lomaa: kaupungin perhetyöntekijä tuli viemään Pojun puistoon ja minä pääsin hammaslääkärille ja sen jälkeen tapasin pikasiesti Aurinkoisen. Vaihdettiin kuulumiset ja pian olikin aika palata kotiin. Poju ei nukahtanut ja menimme sitten Mokkasille hillumaan.

Kaksoset olivat mahdottomia, ja kun letitin Mannan hiuksia karkasivat rappukäytävään.  Hetken kuluttua ilmestyi esiin Papu pelkissä alusvaatteissa ja perässä Poju  alasti, vain toppakengät  jalassa. Katosivat sitten takaisin  rappuun  (no ihan sama!) ja kohta kuului ulko-ovi käyvän,letit olivat valmiit, Manna ryntäsi perään ja huusi mull eettä pidä huolta ovesta, avaimia ei ole mukana.

Pian Naapurintytöt tulivat kanssa ovesta sisään, isompi heistä oli nähnyt Pojun kirmaamassa alasti pihassa ja tuli katsomaan onko täällä joku hätä. Eihän sentään. Manna torui vakavana lapsia moisesta tempauksesta, mä seisoin porrastasanteella pitämässä ovea aukia ja nauraakääkätin aivan hervottomasti.

Villi meno jatkui vielä sisällä kunnes Hra Kahvi tuli paikalle ja kulmatalontytöt ja me lähdimme koteihimme.Tunti vielä, ja kulmatalon isompi tyttö ja minä lähdimme kukan metsästykseen: Kiersimme useamman kukkakaupan, kaikki kiiinni. Viimein päätimme ajaa vapaa-valinnalle ja ostaa sieltä vaikka kukkaistuoksista shampoota esiintyjäystävällemme kukan sijaan, ja huomasimme vielä yhden kukkakaupan, ovi kutsuvasti auki. Kukkakauppa meinasi pyörryttää vaaleanpunaisuudellaan, mutta löysimme kuitenkin oranssin gerberan ja sateenvarjosaniaisen, jonka esityksen jälkeen ojensimme taiteilijattarelle.

Esitys oli kiva, sitten kotiin ja petiin.

Flunssa peloitteli jo mutta meina sin sen tokenevan keskiviikoksi. Vaan ei.

Aamulla heräsin ja tunsin heti että pää on täyttä räkää ja puoliltapäiväin tunsin jo korvissa painetta. Laiotinkin sitten aamusta viestin Ilmarisen äidille että siirrteäämpä päivällisiä vielä , sillä olo on sen verran kurja minulla ja pojankin yö meni huonosti eli sekin lienee sairastumassa.

Ppoikkesin kuitnekin aamulla Respectassa ostamass auuden tukiliivin. En ole valikoimaan tyytyväinen, vaikka tukea löytyy, näyttävät tykiliivit apuvälineeltä mummopuuterinvärisenä ja tarranauhoitettuna. Kuitenkin, olisi aika helppoa tehdä vastaava liivi mustasta kankaasta ja vaikka muutamalla pitsinpalalla somistettuna. Sen vilahtamista ei tarvitsisi nolostella.

Palattuani lähdettiin puistoon pojan kanssa ja sen jälkeen toivoin kovinkovin paljon, että hän olisi kuukahtanut unille, vaan ei. Olisin itsekin tarvinnut pienet torkut. No ruoanlaittoa, hiustenleikkuuta ja askartelua oli sitten vuorossa.

Nyt tuli Haahelokin, eli saan hiukan levähtää, ja taidan painua kohtapuoliin petiin.