Hyviä kommenttejatuli edellisestä kirjoituksesta.

POjalla tosiaan on kinteä, säännöllinen ystäväpiiri, jota tapaamme usitossa ja noin puolet porukasta jatkavat puistoilua vielä ensivuonnakin joten pysyviä akvereita on.

Oma aika onkin sitten toinen juttu. Eräässä mielessä jopa se työssäkäynti/opiskelu olisi siinä mielssä omaa aikaa, etten silloin ekskittyisi poikaan (ja tämän ongelmiin), joskin se ajatus infektioista ja oiretulkinnan hankaluudesta saa minut ajattelemaan että entistäkinstressaavampaa lisi yrittää sovittaa nämä kaikki yhteen.

***

Esikoinen on tällä viikolla esimurkkuillut oikein kunnolla.Kamala ajatella mitä vielä on tulossa kun kunnon rähinä alkaa.

***

Vaan oli mukava pitkästä aikaa kävellä kotiin Timoteuksen kanssa, olen ollut kipeänä enkä ole viimeaikoina käynyt vapaa-toimistolla. Ja samanailtan Tsei-Tsei poikkesi yllättäen, syötiin levyllinen suklaata ja aamulla esikoinen tiedusteli kuka se hassuääninen mies oikein oli. Varmaan liian kauan aikaa viime tapaamisesta

Viime viikonloppuna olimme myös opiskeluaikaisen ystäväni häissä. Oli ihana huomata että olivat tehneet itsensä näköiset juhlat: luurangot tanssivat mustan hääkakun päällä ja alkumaljastakin löytyi salmiakkia. Tervetuloa luki hautakivessä ja morsiammen vyötäröltä löytyi hämähäkinseittiä, korsetissa.

Jatkoimme sitten iltaa hotellihuoneessa ja vaahtokylvyssä, kyllä vaan oli piristävä viikonloppu.