Eilen oli maitoaltistus. Se tehtiin aamupalajuustolla, eikä välitöntä reaktiota tullut, mikä on toisaalta helpottavaa, maidon kanssa ei tarvitse olla äärettömän tarkka, vaan vahingossa päälle kaatuva maitolasi (saati tippa) ei aiheuta anafylaksiaa, mutta toisaalta olisin toivonut selkeää viiveetöntä reaktiota, jotta altistus olisi voitu todeta kerralla positiiviseksi, kukaanhan ei oikeasti usko että poikanen olisi salaperäisesti parantunut maitoallergiastaan sitten viime syksyn.

Oireita siis on, muttei iholla mitään selkeää. Poikanen muuttui jo lääkäriasemalla levottomaksi, ja päiväunille nukuttaminen oli työn ja tuskan takana, eikä lapsi edes saanut nukuttua yhtäjaksoisesti, vaan lääkitsi itseään Neocatella, ennen nukahtamista monta pulloa ja kesken päiväunienk heräsi itkemään, mutta taintui sitten tuttipulloon. Iltakin oli levoton ja yöllä poikanen heräili ja itki surkeasti. Märkä vaippa polttaa iholla aivan eri lailla kuin Neocaten aikaan, joilloin poika ei sitä pahemmmin edes huomaa. Tämä muuten on yksi oire johon en aiemmin ole juurikaan kiinnittänyt huomiota.

***

Neocate ongelma ratkesi onnellisesti: keskustelupalstan kautta löytynyt laupias ihminen lainasi meille viisipurkkia korviketta, palautamme ne hänelle kun saamme oman korvaavuuden. Olen niin onnellinen että on ihmisiä jotka auttavat. Tätä samaa ihmisten auttamisen halua olen ihastellut myös nettiyhteisössämme, jossa olemme porukalla (joskus olen pystynyt osallistumaan joskus en) avustaneet pasltalaisia milloin missäkin tärkeässä asiassa. Vielä viisivuotta sitten en olisi pystynyt uskomaan kuinka syvästi voi netin kautta tutustua ihmisiin, niin että ensimmäistä kertaa tavatessa tämä on kuin vanha tuttu ja kuinka heitä haluaa auttaa/ he haluavat auttaa. Kiitos teille.