Elilinen päivä meni olkkarin lattialla. No, laminoimme pojan kanssa apukuvia kommunikaatiovälineiksi ja harjoittelimme niiden käyttöä, muta kun sain hänet päiväunille (liian myöhään) olin itse ihan poikki.

YllätyiN siis itsekin reaktiostani, tyypillisesti olen stressitilanteessa  toiminut ensin ja pelästynyt sitten, ja oikeastaan nytkin oli niin, kun OO-äiti  soitti heti lääkärikäynnin jälkeen esitin asian ihan OK, mutta kun illalla puhuttiin vielä lisää niin sitten olinkin jo  aika rikki.

Eli eilinen meni aivan pyllylleen, ja vieläkin olen nuutunut ja surumielinen. Yritin kovin Haahelolle sanoa että minua pitäisi nyt huomioida eikä mennä koneelle omiin puuhiin mutta ei se nyt vaan tajunnut, vaikka sanoi suoraan.

No, kai tämä tästä.