Olimme pikkupoikasen kanssa tänään Ilmarisella kylässä. Ilmarisen äiti oli tehnyt tarjoilua minun ruokavalioni mukaan: erikoiselta kuulostavaa mutta yllättävän herkullista Banaani-puolukka seosta karamellikastikkeella. Oikeasti oli hyvää. Kastike oli siis oliiviöljystä, fariinisokerista ja tavallisesta sokerista (muistinkohan oikein) ja jääkaapissa hiukan jähmettyi mutta koska en ehtinyt syömään koko annostani heti se ehti sulaa juuri sopivaksi kun tyhjensin kuppini.

Taas riitti juttua vauvoista, partiosta ja partioleiristä jonne minua on pikkuhiljaa ruvennut tekemään mieli. Olisihan se taas kivaa vähän leireillä eikä pikkupoikanen ole ollut kuin käymässä! Perheleirin kokki vaan ei taida oikein ilahtua jos ilmoittaudun tällä ruokavaliolla...

*****************

Vierailua tosin edelsi aikamoinen sählinki. Esikoistyttö oli toimitettava harrastukseen ajoissa, kesken soviun vierailun

Kaikki seudun mummut olivat maailmalla vaarit mukanaan

Haahelo tosin olisi voinut poiketa tytön heittämässä, mutta kun minä olin autolla. Ja busseilla taas en lähtenyt, sillä se tarkoittaisi aikamoista katastrofia selälleni.

Kaverit taas tuohon aikaan töissä tai autottomia.

Johtaja sitten suostui hommaan. Ohjeistin vielä aamulla minne ja mihin aikaan (klo 15.15 talomme edestä). Klo 14.45 soitin Johtajalle että muistaisi keikkansa ja kuulin että lapsi oli jo kyydissä. Hetken olin varma että mies oli seonnut kellon aikojen kanssa, kunnes sain selityksen: hänellä kuulemma oli tylsää joten päätti hakea sisarentytön etuajassa (kesken läksyjen luvun) ja tarjota välipalaksi hampurilaisen.

Joten hyvin kävi.