Viime viikko meni vähän sairastellen, eikä lumipyryynkään viitsinyt, Perjantaina sitten olikin upea ilma, ja kun vielä lapsuudenystävä ilmoitti olevansa paikkakunnalla, lähdimme yhdessä puistoilemaan.

Iltapäivällä sitten  hypäsinkin tonnin painavan matkalaukun kanssa junaan ja Marilynille. IHANAA!

Ensin Marilyni hieroi minut, nousin ylös pitkästä aikaan niin ettei sattunut mihinkään ja Peten saavuttua aloitimme kuvaussuunnittelun. Kävimme katsomassa paikkoja ja mietimme kuvausideoitatarkemmin. Siinä vierähtikin pikkutunneille.

Aamulla sain herätä vastaleivotuille sämpylöille, ja pian olinkin kuningattarena. Piikikäs Siili vielä laittoi mullekin  väriä naamaan ja loppuporukan  saavuttua kuohuviinipullo auki.

Ensin kuvasimme kalliolla, järvenjäällä ja vanhan  proomun alla. Minä olin Kunigatar kallioilla. Upeita kuvia ja olen niin nätti! Prinssikin  vilahti muutamassa otoksessa. Mutta kuvausassarina toimiminen iltapuvussa on hiukan haastavaa.Ihan tiedoksi kaikille. Ja olkapäät paljaina seisominen viimassa lumenkeskellä kalliolla on myös aika hytisyttävää puuhaa Sitten  vuorossa oli paannejäät. välillä
Marilynilään keitolleja kuohuviinille, ja pienille päivätorkuille, selkä tykkäsvähän kyttyrää. (Mutta käsi OK!).

Sitten jatkettiin, nyt menimme uimarannalle, jossa otettiin liikuntakuvia, puuntakaa kurkistuskuvia, suruisia jäälläistumiskuvia ja toimin  prinssin rekvisiittana. Lopuksi vielä jäädytettiin minut lopullisesti: makasin iltapuvussa lumihangessa hiukset hajallaan.Se kuva  otetaan vielä joskus uusiksi!

Niin joo, Rudolf Massakkokin pääsi kuvaan.

Sisällä huilattiin hetki, juotiin kuohari pois ja jatkettiin kuvaamista vielä pikkutunneille. HUHHUH!

**

Tuli vaan taas mieleen että ehkä sormusta pitäisi käyttää enemmän, se kun ei ole minulla jatkuvasti. Se kun kuitenkin kertoo minun olevan varattu, vaikka tuleehan asia  ilmi muutenkin puheista. Mutta siis tärkein asia on se että  varattuna voi vapaammin olla vain kaveri (myös vastakkaista sukupuolta olevien kanssa), ilman että kukaan kuvittelee minun oikeasti vehtaavan vaikka jutut ovat välillä roisejakin.

Kun kuitenkin luonteeltani  olen  sellainen että kosketan toista herkästi, jos vain toinen tuntuu olevan vastaanottavainen, enkä vierasta  lähellä oloa. Niin siitä sitten joskus jotkut ovat saaneet päänsärkyä. No, nyt ei ollut siitä kysymys, tuli vaan mieleen.