Kahdeksan. KAHDEKSAN! SIIIS KAHDEKSAN vuotta sitten minusta tuli äiti. Se kuulostaa hurjan pitkältä ajalta.

Ja seuraus tuosta asiasta on että tänään on juhlittu.

Aamupäivällä oli lastenkutsut, teemana oli lumi. Peitimme siis huonekalut valkoisilla lakanoilla, jolloin niistä tuli lumikinoksia ja lakanoiden alta löytyivät eri ohjelmat. Sinisiä pieniä ilmapalloja oli ripusteltu (tai siis on ripusteltu ja on tieskuinka kauan) sinne tänne tuomaan sitä kylmää hohdetta.

Ensinnä Esikko avasi vieraiden tuomat lahjat. Avausjärjestys selvisi pulloa pyörittämällä. Näin lahja saa ansaitsemansa huomion, eikä huku yleiseen sekamelskaan, kuten silloin kun lahja avartaan heti vieraan saavuttua eteisessä. Ja fiksuja lahjoja taas tulikin, tosin laitoin kutsuun toivomuksen etteivät lahjat olisi leluja, niitä meillä on riittävästi. Paketeista tulikin esiin tarroja, kirjoja, askartelusettejä, pinnejä ja kaksikin tarrakirjaa,olivat kaverit ilmeisesti huomaneet ettei tytöllä ollut semmoista.

Sitten leikimme tavuilla ja sanoilla ja yritimme asettaa lumiukolle porkkananenää (vrt aasinhäntä). Lumiukkojakin piirrettiin liiduilla niin että lapset jaettiin kahteen joukkueeseen, ja kummastakin joukkueesta yhdeltä sidottiin silmät. Sitten tämä piirsi lumiukon muiden antamien ohjeiden mukaan, hatut olivat kallellaan ja silmät taivaalla, mutta hauskaa oli.

Vielä laulettiin onnittelulaulu päivänsankarin saadessa päälleen pumpulisen lumisateen. Onneksi reippaat lapsoset myös noukkivat nuo "lumihiutaleet" takaisin pussiin, joskin imuriin oli tartuttava ennen kuin pikkupoikasen voi laskea lattialle.

Tarjottavaa oli siilejä, joiden piikkeihin oli kellarissa tarttunut lihapullia, nakkeja, kirsikkatomaatteja ja viinirypäleitä. Lopuksi siilit teurastettiin. Siilit muuten olivat vesimeloneja ja piikit coctailtikkuja. Tikkuja oli yli sata, ja kaikki menivät.Tämän teurastusjutun lapset keksivät viime vuonna itse. Kiva mielikuvitus... Pieniä sämpylöitkin olin leiponut ja hyvin tekivät kauppansa. Makeana oli ainoastaan marengeista rakennettu lumilinna jossa olivat sitten kynttilät. Ja mehuna mustaherukkamehua jossa jääpaloina jäisiä mansikoita. Niitä sitten keihästeltiin laseista pilleillä ja coctailtikuilla.

Olen kyllä tyytyväinen tarjoiluihin, aika terveellistä,marenkeja ja nakkeja lukuun ottamatta.

Lähes sama tarjoilu oli sitten iltapäivän aikuisten juhlissa, lumilinna tosin oli syöty ja tilalla oli appelsiinikakku ja sämpylöiden päälle vähän juustoa ja makkaraa. Viime vuodesta viisastuneena tein aikuisille omat coctailpalat (viime vuonna oletin lapsilta jäävän aikuisillekin), niitäkin puolensataa ja hyvin maistuivat.

Ohjelmakin oli sama, joskin lumihiutaleiden heittelyn jätin ihan tietoisesti väliin, sillä aikuisvieraat tuskin olisivat poimineet hiutaleet yhtä näppärästi kuin nuo lapsoset.

Suurimman pettymyksen taisi kokea veljeni Johtaja, kun tuli myöhässä ja huomasi että vesimelonista oli jäljellä vain kuoret. Tyttiksensä Tarutytön kanssa tulivat viimeisinä ja lähtivät ensimmäisinä. Johtajalla tuntuu aina olevan kova kiire jonnekin ja lisäksi Johtaja joka kerta protestoi kun kutsun sunnuntaiksi kylään. Vieraiden lähdettyä Ee aloitti lahjaksi saamaansa ristipistotyötä ja nyt on jo omassa pedissä, joskin äsken kävi kurkkimassa oven raosta ettei väsytä...Mua kyllä väsyttää.

**********************

Pikkupoikasen kanssa menemme huomenna allergologille juttelemaan noista jutuista. Katsotaan mitä selviää.