Pojun älynväläys tältä aamulta:

"en oe pikkee, oen äkkee" (En ole kipeä, olen tärkeä)

 

**

Ja mun leikkomisesta

Hyvin on mennyt, seuraavana päivänä olin yliopistolla luennolla, muutaman kerran laitoin luennon aikana silmätippoja ja pidin aurinkolaseja kun katselin datatykin valoja/ näyttöä. Ja siis leikkauspäivänä jo surffasin, nettiaddikti kun olen. Aurinkolasit päässä, tietenkin. Sairaslomaa olisivat toki tarjonneet mutta eipä kotiäiti-opiskelijalle semmoista ole...  ja hyvin sitä pärjäs, otti hiukan rauhallisemmin ja jumpallehan ei ole lupa mennä viikkoon.

Päästävät sieltä kotiin bussillakin, mutta sanoivat että parempi olisi jos joku hakisi ja totta se oli. Heti leikkauksen jälkeen silmät olivat, aurinkolasienkin takana, niin arat valolle ja tuulelle että olin oikein tyytyyväinen että Haahelo tuli hakemaan autolla.

Nyt ei enää ole roskan tunnetta silmissä, vain silloin leikkauspäivänä oli hetken. Silmät kyllä kuivuu, ja siitä muistaa laittaa sitten tippoja. Sen hetken kun tippoja on silmissä on näkö sumea, mutta muuten näen hyvin. oikea (ennene parempi) tuntuu olevan aavistuksen huonompi kuin vasen muttei olennaisesti.

Silmien hieromisen kanssa on muutaman kerran tullut läheltäpititilanne, ja eka viikkohan silmillä pidetään semmosia kärpäslätkiä yöllä ettei vahingossa hiero.

Hankalinta on ollut musitaa laittaa antibioottitipat silmiin oikeisiin aikoihin :D onneksi kännyksäsä on kalenteri...  jatksosa pitää muistaa pitää kostutustippapulloa mukana.

toimenpidehän ei itse silmään satu: se mikä sattui oli kun kone painettiin niitä silmää ympäröiviä luita vasten. JA se oli ihan siedettävää. Ja valo sattui pari ensimmäistä päivää, tuli pidettyä verhoja alhaalla ja aurinkolaseja sisälläkin.

Ja ihanaa on herätä, avata silmänsä ja nähdä...