Eilenillalla olin pikkupoikasen kanssa vapaa-toimistolla. Oli mukava taas pitkästä aikaa tavata kavereita.

Pikkupoikanen oli oikein yhteistyöhaluinen eikä lainkaan protrestoinut kun tullessani lykkäsin tämän musiikkimiehen syliin tuttipullon kera. Musiikkimieskään ei näyttänyt panevan pahakseen. Partamiehen syliin lapsi yritti ahkerasti peruuttaa pöydältä, mutta Partamies nosti tyynesti lapsen takaisin pöydänkannelle.Teekkaripojan sylissä poikanen viihtyi ihan hyvin mutta jostain kumman syystä kun pojan nosti Sihteerikölle, jonka sylissä poika on aiemmin ollut paljonkin, tämä oli heti pyrkimässä takaisin minulle. .

Sihteerikölle tosin poika innostui esittelemään taitojaan seisomisessa ilman tukea (pöydällä taaskin), vain ja ainoastaan niin päin että selkä minuun ja naama ja virnistys Sihteerikölle. Sihteerikkö arveli että ehkä poika tuntee olonsa turvalliseksi kun MINÄ olen takaamassa selustaa.

Muutenkin poika on alkanut ahkerammin ottaan kontaktia muihin, tänään meni jo hoitajan syliin, mutta huomattuaan sen hyppäsi äkkiä takaisin minulle, tosin napaten mukaan pari kynää hoitsun taskusta.

 

Huomenna päässemme taas kotiin, lääkäreiden suhtautuminen alkaa olla aika yliolkaista ja mua ketuttaa. Pyyisn tänään että saan lukea pikkupojan paperit ja Mirandan (sähköinen järjestelmä) ja sainkin kansion käteeni mutta kiellon Mirandalle. No, aion ne kuitenkin lukaista.