Kirjoitin muutama viikko sitten kaupungin perhetyölle mailin jossa kerroin tilanteestamme ja toivoin saavani säännöllistä perhetyötä avuksi. Puolentoista vuoden stressi on tehnyt tehtävänsä ja alan olla aika uupunut. Tänään sieltä soitettiinkin  ja tarjottiin maanantaille peruutusaikaa koko päiväksi ja juolun alla vielä toinen päivä. JEEEEEEEEEEEEEE!

Ihmiset ovat kummallakin kerralla eri ja Pikkupoikanen on vähän huono jäämään vieraan kanssa, mutta eiköhän homma onnistu. Siis vaikka niin että minä olen pojan kanssa ja perhetyöntekijä tekee kotihommia jotka ovat rästissä. Tai jotain.

Tänään onkin ihan kiva olo, sain yöllä nukkua sillä Pikkupoikanen oli mummulassa. Tai no nukkua ja nukkua. En saanut unta. Ehkä tärkeämpi asia onkin se että sain herätä omaan tahtiin.

Esikon kanssa eilen rakensimme piparitalon ja leivoimme pipareita. Tämän takia se kuopus sinne mummulaan menikin, eihän meillä voi leipoa jos se on täällä. Komea talo tulikin, nyt se on kaapin päällä ettei kukaan pääse siihen käsiksi. Pitäisikö yrittää leipoa poikaselle oma? Onnistuisikohan? Yritetään ainakin!

Koskahanpikkupoikanen tulee kotiin? Olen yrittänyt soittaa mummulel mutta sieltä ei vastata. Lienevät ulkona.