Kirjoitin pitkän ja kattavan sepustuksen viikonlopusta, van se katosi. Nyyyyyyh!

**************

No, nyt referoin sen sepustuksen: Viikki. On aivan ihana alue. Kävelimme siellä melkein kymmenen sillan avulla edestakaisin joen yli ja leikimme toinen toistaan kiehtovimmissa leikkipuistoissa. Me (Laurenzia, Haahelo, Esikko ja Pupu-Kummitus) kiipeilimme, keinuimme, hypimme kivillä ja olimme turisteja eli valokuvasimme toisiamme.

Jos, siis JOS, asuisin Helsingissä asuisin Viikissä.

********

Lauantaina esikko vietti aikaa kaksin Pupu-Kummituksen kanssa, olivat ajelleet metrolla, bussilla ja ratikalla, käyneet kirjastossa ja saunassa, kuunnelleet sinfonioita soitettuina laseilla (?!?!?) ja askarrelleet virpomisvitsoja, pahvitalon ja -hiiren. Ainakin.

Me taas Haahelon ja PP kanssa olimme kutsuilla herkuttelemassa villisialla ja metsäsienimuhennoksella sekä mielenkiintoisilla keskusteluilla. Isäntä joka oli loihtinut tuos taivaallisen herkullisen aterian, oli ottanut ruokavalioni huomioon sen suunnittelussa (vaikka tietenkään en tällaista odota, sen verran vaativa tämä diettini on) ja oli kyllä hienoa päästä herkuttelemaan.

Haahelolla oli päällää UUSI paita. Siis ihan kaupasta ostettu. Nyt minut paremmin tuntevat lukijat näyttänevät hämmästyneiltä, mutta ihan oikeasti se oli uusi.

Kyllä sille selityskin on: Matkalla kutsuille vilkaisin puolivälissä matkaa (ajettu noin 80 km) Haaheloa ja tajusin mitä tällä oli päällään: vanha virttynyt college-paita, kaiken lisäksi kuolassa (pikkupoikasen, sentään). Ookei... siis kohti vaatekauppaa ja valikoimaan jotain päälle pantavaa, toki aikaa oli ruhtinaalliset 15 minuuttia. Löytyihän sieltä kivan näköinen neule, mutta...

kyllä minä sataan laskin, päätyäkseni siihen että oma vikanihan tämä oli, kun en kotona tarkistanut asiaa. Tosin, lohduttaa tässä se, että minä voin pukeutua ihan miten vaan eikä Haahelo ole siitä moksiskaan.

No, juhlat olivat onnistuneet, se on pääasia.

*************

Pikkupoikasen kuulumisia kirjoittelen varmaan huomenna