En ole varmaan koskaan ollut niin väsynyt kuin olin viimeviikkoisen jälkeen. Ensin keskiviikosta perjantaihin Sairaalassa, lauantaina duunia ja lähtö mökille. Edelleen huomaan olevani voimaton ja nuutunut, enkä jaksa keskittyä leikkimään pikkupoikasen kanssa

Esikko soitteli maanantaina mummulasta, haluavansa tulla kotiin "jo tänään tai viimeistään huomenna".Itkun kanssa. Lopulta sanoin että katson saanko järjestettyä asian ja lupasin soitta illalla uudestaan. No, keskiviikkona mummu kuitenkin oli tulossa autolla kotikaupunkiin päin, joten tiistai-illan matkustamisessa ei olisi ollut mitään järkeä, joten soitin hetken kuluttua tytölle ettei onnistu, keskiviikkoaamuna nähdään. Tänään sitten soitin iltasella vielä, ja tyttö kuulosti suorastaan haluttomalta tulemaan kotiin, kun oli päässyt meriretkelle, leikkinyt koiran kanssa ja muutenkin puuhastellut vaikka mitä. Ehkä maanantai oli vain ollut tylsä päivä

Minä olin tänään allergialiiton vanhempien vertaisryhmässä, istuimme terassilla kahvikupin (ja porkkanaleivoksen ) ääressä ja purimme sydäntämme ja vaihdoimme vinkkejä sopivista tuotteista. Erittäin suositeltava kokemus. Erittäin.

Äsken vielä leivoin pikkupoikaselle hirssiryyneistä, hedelmäsokerista ja vedestä muffineita. Ihan kelvollisia, katsotaan huomenna sairaalassa mitä lapsi itse niistä sanoo.