Pikkukiviä -blogissa oli juttua virpomisesta ja ettei heidän lapsensa virvo vakaumuksellisista syistä. Meidän uskonnottomassa perheessä taas virpominen on hauska uusi(!) perinne.

Pakanallinen trullien (noitien) kiertely kylän taloissa ja jopa onnea toisilta varastaen ja karjalainen 
perinne jossa kirkossa siunatuilla virpovitsoilla käydään toivottamassa onnea tulevaksi vuodeksi ovat sekoittuneet sotien jälkeen ja viimeistään 80-luvulla.

Nykymuotoinen virpominen on maukas sekasotku pakanallisia ja kristillisiä perinteitä, ja omalla tavallaan vieraannuttaa vallitsevaa yhteiskunnallista tilannetta kristinuskon perinteistä, samaan tapaan kuin kristinusko aikanaan omi lähi-idän luonnonuskontojen perinteet omikseen. Pääsiäiseen liittyviä "varastettuja" ajatuksia ovat mm munat sekä jumalan kuoleminen ja uudestisyntyminen.