Tänään oli yksi mummu hoitamassa lapsia kun käväisin kaupungilla. Alkoi melkein ahdistamaan mummun epäuskoisuus peruna-allergiasta. Ymmärränhän minä että mummu ei haluaisi uskoa että poikanen on allerginen (perunalleKIN) ja siksi yrittää keksiä asialle mukavemman selityksen, mutta minusta tuntuu kurjalta kun joudun olemaan puolustuskannalla "omiakin" vastaan.

Uskon että nämä allergiat ovat kyllä lisääntyneet, mutteivan niinv altavasti kuin miltä näyttää. Epäilen että ennen vain siedettiin lapsen kiukkua ja pahaa oloa, eikä lähdetty etsimään syytä kuten nyt. Useimmat pienten lasten allergiathan häviävät kahteen ikävuoteen mennessä, jolloin kränäistä vauvaa van jaksettiin sinne asti ja se siitä. Minullakin on ollut pienenä maitorupea, oiskohan sekin ollut jotain allergiaa?

*************

Mummu sitten vei mennessään esikon, jolle lähtiessä huikkasin että huomenna on sitten päiväunipäivä koulun jälkeen. Jonkin ajan kuluttua mummulta tuli sähköpostiviesti, jonka otsikkona oli "Päiväunista" ja mietin tuleeko sieltä nyt kommenttia siitä että laitan 8-vuotiasta vielä torkuille, mutta sisältö kertoikin tytön nukahtaneen isoisän kainaloon. Illalla tuli vielä toinen maili: tyttö palelee. Lienee raukka tulossa kipeäksi. Voi harmi.

**********

Haahelo söi kotiin tultuaa mummun jättämän lohenpalasen (ihan kelpo pala) noinniinkuin seisaalta ja kysyi sitten että mitä on ruoaksi. Mihin se lappaa kaiken sen sapuskan mitä sille eteen kannetaan? No, tänään se sitten lappoi pojan suuhun sapuskaa kun minä olin luennolla. Olivat siis yhdistyksen toimistolla ja ilmeisesti yhteistyössä oli lasta hoidettu, sillä kysyessäni illan kulusta:
-Kävelytitkö poikaa siellä (poika tykkää siitä)
-Juu.. tai siis en... tai siis joku kai kävelytti.

No,hengissä tuo säilyi. Siis kumpikin.