Pojilla on jatain mitä meillä tytöillä ei ole. Se on Pippeli. Mukava leikkikalu joka kulkee aina mukana ja mitä ilmeisemmin hyvin rakas, sillä sen mukanaolo täytyy tarkistaa säännöllisin väliajoin koskemalla sitä.

Kuvittelen sen olevan hyvin herkkä kapistus, mutta ilmeisesti pienipoika ei ole huomannut kapineensa haurautta, sillä sen verran intomielisesti tuota vehjettä venytellään, vanutellaan ja suorastaan revitään, että joskus olen epäillyt sen piakkoin irtoavan.

Killuttimen mukanaolo täytyy toki tarksitaa myös silloin kun konttailee alasti lattialla. Käsi ylettyykin mukavasti siihen mahanali, ja kun poika samantien kokeilee samaa myös toisella kädellä hän tuuskahtaa nenälleen, näyttää hölmistyneeltä ja kokeilee kohta uudestaan.

Aika kapine.

Vaan kun nyt päästiin näihin alapääasioihin, niin jatkan vielä hetken: Kuukuppi. Sis aivan tajuttoman mukava keksintö. Kuukautiset voi suurinpiirtein unohtaa.

Kertakäyttösiteistä olen siirtynyt puuvillaisiin jo 5 vuotta sitten, mutta kuukuppia pääsin kokeilemaan vasta viimevuonna. ENkä kyllä enää vaihtais siteisiin, varsinkaan niihin kamaliin muoviläpysköihin. Joskin niiden huonot puolet, kutina, haju ja epämukavuus ovat valjenneet vasta kun olen käyttänyt muita vaihtoehtoja ja olen tajunnut että kuukautisten aikainen epämukavuus ei johdukaan kuukautisista vaan kuukautissuojista.

Aika kapine tuo kuukuppikin.