Pikkupoikanen on nyt sitten vuoden. Emme juhlineet. Emme jaksaneet. Yllättävää.

En ole enää niin rättipoikki kuin viimeviikolla, mutta sairaalaelämä tympii ihan kympillä. Voi kuinka paljon mielummin etsisimme niitä sopivia ruoka-aineita kotona rauhassa, vaikka toisaalta kotona tulisi puuhattua kaikkea muuta, sairaalassa keskityn täysin poikaan. Sairaalan kirjoillahan meidän on pysyttävä Neocaten takia, ja koska poika ei kasva riittävästi, mutta voiimmehan vain käydä ahkerasti näytillä siellä!

POjalla on siis ruokavaliossa hirssi, hirvi, rypsiöljy ja laktoositon maitorahka ja piimä. Sekä tietenkin Neocate.

Homma sujuu, mutta kaikki pyörii sairaalaelämän ympärillä, ja isosisko jää paitsioon, samoin minä ja Haahelo.

Tänään jätin Haahelolle sairaalaan yllätyksen tyynyn alle: vitsikirjan. Saas nähdä huomaako sen.