no kai sitä täytyy sitten jaksaa jälleen blogata.

Olematon kesä on takana ja kuukauden verran eletty arkea kaupungiissa, posliinipyntyllä ja kraanasta tulevalla juomavedellä.

**

Esikko on vaihtelevan kiukkuinen, kaunis kuin mikä ja fiksukin kaiken lisäksi.

***

mun solisluu, joka jälleen on paikaltaan, aiotaan leikata ensi talvena, saas nähdä miten käy... Solisluu on siis ollut pois paikaltaan tässä kuussa:
31.8.- 7.9.
13.9
14.9.
25.9.

ei näytä hyvältä. nyt kuitenkin koetetaan vielä intensiiivisempää fysioterapiaa, mutta kattellaan.

Muutto kaupunkiiin toi myös käyttööni uunin ja olenkin ahkerasti leiponut. Se nyt vain on niin kivaa. Tokii tuloksena on vegaanileivonnaisia, sillä maitoallergiani vuoksi ei voi maitotuotteta käyttää ja pojun muna-allergia taas on niin paha ettei muidenkaan leivonnaisiin voi sitä laittaa. Myös ruoan suhteen olen pyskinyt siirtymään enemmän kasvisruokaan, Haahelon ja tyttären tiukasta vastustuksesta huolimatta.näen kuitenkin, että jos minä kerran kokkaan, on minulla aika iso oikeus päättää mitä kokataan. Oli kyseessä sitten liha- tai kasvisateria, sanoo tytär kuitenkin : voi eiii, tää on PAHAA.

Kovin olen ollut viime aikoina väsynyt. Poju vetää kummasti enemmän energiaa kuin Tyty aikoinaan ja n kuukauden verran on poika ollut erittäin takertuvainen: pyytää paljon syliin, vaatii pitämään kiinni LUJAA, suorastaan puristamaan tai sitten makaamaan hänen yllään, niin että hän tosiaan saa kokovartalokosketuksen ja riittävän voimakkaan, ei mitään hipsumista. uutta on myös "äiti, ollaan kotona, kaksin" Poika ei innostu lähtemään, muskariin, puistoon ,  kavereille. ja jos lähdetään, varmistelee poika että olenhan minä mukana. siellä sitten meneekin ihan hyvin.

ihan hyvin ei tosin mennyt tänään puheterapiassa. Poika alisuoriutui, ei jaksanut keskittyä. Puheterapeutti käski varata psykologiille ajan, kun kerroin tästä kuukauden verran olleesta trendistä jossa poika haluaa syliin ,olla kaksin, ja on omien sanojensa mukaan "liian pieni" lähes kaikkeen. paitsi rakentamaan kuutioita ja kolmioita.

Siisteyskasvatus on aikas nollissa, on päiviä kun kaikki menee hyvin, ja sitten, ruokavalion mukaan, kun vain lirii jatkuvasti. Suolen toiminta ei myöskään ole normaalia, potalla käyntii tai vaippaan teko ei onnsitu, vaan pojun pitää saada olla nakupellenä ja pyllistellä lattialla riiittävän pitkään. Kuinkahan käy päiväkodissa?  Ongelma on jo perhetyöntekiijä, joka on ollut meillä nyt muutaman kerran minun sairaalareissujenii takia. Hän ei halua että poika pyllyilee, ja taas vaippapöksynä ei poika saa tehtyä asiaansa. Lopputuloksena on siitten ummetus...

Perhetyöntekijän ensikäynti aiheutti ensin nieleskelyä:  sateinen päivä, minulla käsi kantositeessä ja täti kysyy "ettekö ole ulkoilleet tänään". Nojoo...  kun kerroin pojun erityispiirteistä, mm siitä ettei hän pidä vaatteita, koska ilmeisesti tuntee vaatteiden kosketuksen iholla epämiellyttäväksi kysyi täti "Oletko KOKEILLUT pitää lapsella vaatteita" Hmm.. juu, ehkä on kokeiltu ja ehkä lapsi pitää vaatteita kun ollaan muualla kuin kotona tai Mokkasilla. Kolmas kysymys oli tuttipullosta, jos päivässä pitää juoda 8dl aminohappopohjaista korviketta, menee se näppärimmin tuttipullosta, sillä a) maku on järkky b) aine maksaa niin paljon ettei ole varaa kaadella sitä kuin lehmänmaitolasillisia. Hetkellisesti tämä aiheutti minulla kakomisita, kunnes ymmärsin mistä oli kysymys: Perhetyöntekijä käy pääsääntöisesti lastensuojeluperheiissä, joissa ei ehkä se vanhemmuss ja kasvatus ole oikein hanskassa. On luonnollsita, että ensikäynnillä hiukan kartoitetaan missä mennään. Meillä kuitenkin se perhetyöntekijän tarve liittyy yksinkertaisesti lapsen vahtimiseen lääkärikäyntini ajaksi sekä kodinhoitoon, imurointi kun ei vain toimi tällä kädellä ja selällä.

PS yksi haavelistaltanii saattaa toteutua. Josko saisin viimein sen pianon. Kaikki tosin puhuvan minulle sähköpianon puolesta, ja minä himoitsen oikeaa...