Ilmarinen kävi vanhempineen lainaamassa Ergo-kantorepun. Se oli Erittäin Mukava Asia, sillä sen varjolla näimme edes vilahdukselta Ilmarisen vanhempineen.

Sairaalajaksomme aikana on sosiaalinen elämä ollut tauolla, ja oikeastaan jo sitä ennen on tapaamisien järjestäminen takunnut. Olemme onnistuneet tapaamaan ystäviemme kanssa lähinnä silloin kun on ollut jotein "oikeaa" asiaa, pitänyt lainata jotain puolin ja toisin tai muuten vaan ollut erityinen syy tavata.

Vaikka mikä muu olisi parempi syy kuin ystävyyssuhteiden ylläpito?

No, onneksi on toiveissa että Ilmarinen palauttaa ensikuussa repun ja ehkäpä ehdimme silloinkin nähdä koko perhettä hetken.

Ilmarinen on kyllä aivan erityisen kaunis pieni poika haaveilijan silmineen ja harrypotter-tukkansa kanssa. ja viihtyi äitinsä selässä Ergossa vallan mainiosti, toivottavasti myös reissulla.

***

Haahelo haluaisi ensi kuussa lähteä Vapaan ajatuksen päiville, mutta.

Pikkupoikasen kanssa reissaaminen on jokseenkin hankalaa, sillä hänellä on täysin omat ruoat (ja
aina on epävarmaa pääsemmekö sairaalasta lomalle) ja niitä ruokia pitää pystyä tekemään
silloin kun on ruoka-aika.

Ruoat ovat siis lähinnä pakastetavaraa ja lämmitetään/valmistetaan mikrossa. (ruokavalisossa hirvenliha, Hirssi, Oolannin pakasteperunasose, pakastemustikka ja
rypsiöljy sekä luultavasti maitokorvike, joka tehdään keitettyyn veteen joka on
säilytetty kylmässä). Meillä ei siis voi käyttää kaupan pilttipurkkeja laisinkaan.

Joten jääkaappi + mikro käytössä ovat välttämättömät (pakastin suotava), mutta
hotellihuoneissa ei sellaisia taida olla? Joten lähtö on hiukan haasteellista.

Ja koska selkäni ei oikein kestä pojan kantamista, on kokopäiväinen poikasen kanssa olo
yksin myös hankalaa.

Ja tiedän että oma Haaheloiseni tahtoisi mukaan, ja tää on hankalaa.

Neuvottelut jatkuvat siis.