Olin lasten kanssa nettikaveriporukan pikkujouluissa. Oli oikein mukavaa, nin aikuiset kuin lapset auttoivat: pitivät Poikasta, leikittivät, syöttivät, kantoivat...

Olin jo etukäteen pyytänyt aikuisia kertomaan lapsilleen Poikasen allergisuudesta ja painottamaan etteitälle saa antaa MITÄÄN. No, ensimmäisenä iltana kävin tarkistamassa miksi poikanen itkee. Yksi hitusen isompi poika ei antanut Pikkupoikaselle lelua, koska äiti oli sanonut että tälle ei saa antaa MITÄÄN. Ihanaa tottelevaisuutta, oli selvästi mennyt hyvin perille.

Toiselle hiukan myöhemmin saapuneelle pojalle sanoin maitolasia antaessani "muistathan että tuo pienin on hyvin allerginen eikä saa laittaa suuhun mitään ylimääräistä ja viethän tämän lasin sitten keittiöön." Tämä vastasi että äiti on kyllä kertonut tästä jo etukäteen ja hän kyllä todellakin tietää tämän asian ja on nähnyt valokuvankin.

Omaa mieltä kyllä lämmitää että ihmiset ottavat vakavasti tilanteemme eivätkä suhtaudu siihen välinpitämättömästi.

Yöt jäivät vähäunisiksi, koska aikuiset eivät vain malttaneet mennä ajoissa nukkumaan kivasta porukasta vaan juttu jatkui ja jatkui. No osansa oli kyllä Pikkupoikasellakin, joka ei suostunut ensimmäisenä yönä unille kuin vasta pikkutunneilla ja toisena yönä nukahti nätisti, mutta heräsi kolmen tienoilla huutamaan eikä rauhoittunut, joten minun piti tuoda hänet pis makuuhuoneesta muita häiritsemästä ja hyssytellä vaunuihin jossa välillä vikisi.

Pikkupoikanen sai allergisen reaktion joko paikasta, paikalla olleiden ihmisten vaatteissaan tuomista koirankarvoista tai valmistettavista ruoista. Iho oli taas paha, ihottumaa oli reisistä napaan ja naamassa myös. Myös yskä vaivasi välillä päivälläkin, yleensä meillä yskitään lähinnä öisin ja päiväunien loppupuolella.

Selkeät oireet tulivat huoneeseen tuoduista keitetyistä kananmunista, joista puna nousi poskiin ihan ilman kautta reagoiden. Munakulho siirrettiinkiin saiunan takkahuoneeseen ja että ne maistuivat (muille) lapsille, sillä näin niissä oli pientä kielletyn hedelmän houkutusta.

Lauantai-iltana sattui myös vahinkoaltistus joko herneellä tai piparilla. Kumpikin tavattiin Poikasen kädestä ja lapsi alkoi kaivamaan suutaan. Silloin minä kiidätin pojan vessaa, pesin suun ja kun kannoin tätä kohti keittiötä antihistamiinin antoa varten vielä oksensi. Lääkkeen jälkeen tilanne taas rauhoittui, Wira lakaisi ruokasalin ja minä pidin poikaa sylissä jotta oli helpompi tarkkailla että kaikki on kunnossa.

Oikeastaaan tuollaiseen tapahtumaan lähteminen on järjetöntä. Odotettavissa on allerginen reaktio joka sotkee pakkaa entisestään. Kuitenkin haluaisin antaa pojalle normaalin lapsuuden, jossa tavataan ihmisiä ja pidetään hauskaa eikä aina vain kökötetä kotona. Silti on semmoinen olo että ensi kerralla mukaan lähteminen on vaikeaa. Vaikka me kaikki paikalla olleet suhtauduimme vakavasti asiaan ja pidimme silmämme auki, pääsi tuo vahinkoaltistus tapahtumaan. Ketään muuta en luonnollisestikaan siitä syytä, jos 30 henkeä syö yhtäaikaa, aina jokin muru pääsee tippumaan ja minun silmäni ne piti pojassa jatkuvasti olla.

No, josko ensi kerralla lähden kahden tytön kanssa.