Maanantaina oli puistoporukan pikkujoulut. Valloitimme naapurinrouvan hushollin, leikimme, lauloimme ja tontunpaketitkin jaettiin. Kiva, leppoisa juhla.

Viikonloppusta lähtien poikanen nukkui kovin huonosti, hieroi korvaa ja oli hiukan kiukkuinen, joten poikkesimme tiistaina lääkäriasemalla tarkastuksessa. Kunnossa oli, Ventoline otettiin taas päivittäiseen käyttöön. Samalla reissulla poikeksin kenkäkaupassa katsastramassa uusia saappaita ja löytyikin mukavat, poikasellekin löytyi ihanat punaiset, mutta minulal ei ollut rahaa riittävästi mukana, ja lupasin palata hakemaan ne seuraavana päivänä.

Keskiviikkona sitten haimme kengät joita poika olikin jo kaivannut moineen otteeseen. Voi että hän oli ylpeä kengistään ja esitteli niintä vähän jokaiselle.

Paluu matkalla soitinkin Esikolle olisiko hänellä bussilippu mukana ja käskin hypätä koulumatkalta bussiin ja tulla kenkäkaupalle sovittamaan talvisaappaita, hän kun oli uudet saappaani nähtyään kertonut omiensa olevan rikki ja tarvitsevansa uudet. Kun kysyin miksi kertoo vasta nyt niiden oelvanrikki olivastaus: olisit muuten pakottanut käyttämään Kuomia.Uudet, hienot saappat löytyi, tyttö on onnelline, poika on onnellinen ja äiti on onnellinen.

Näiden kahden kenkäostoksen välissä kävimme Poikasen kanssa psykologilla testeissä (as-epäilyn vuoksi) ja torstaina uudelleen. Poikanen keskittyi hyvin, kielellinen kehitys  jälikijunassa, kai pientä kehitysviivästymää. 2,5v -> 2v tasolla.

Mitään aspergeriin viittaavaa ei ole, mutta seuraavassa lauseessa kehoitti leikittämään aktiivisemmin ja vetämään poikaa pois noista as-tyyppisistä touhuistaan (jonottaminen, järjestäminen...)

Jäi hiukan ristiriitainen olo että mikäs nyt oikeasti on tilanne, mutta 9.1. yhteenvetopalaveri. Itse pidän edelleen aspergeria mahdollisena, mutta katsellaan mistä sunnasta apua lähtee löytymään.

Kaupassa katselin hama-helmitauluja ja sanoin Mannalle että näistä poikanen tykkäisi, ystäväni oli samaa mieltä. Sitten tajusin että tuohan olisi taas sitä poikasen rakastamaa järjestämistä, jota käskettiin rajoittamaan...

vähänsekavilla ajatuksilla tämän suhteen.

Perjantaina poikkesi Elmeri äiteineen turisemassa, lauantaina olimme Ilmarisen syntymäpäivillä. Mukavaa oli taas tavata molempia ystävättäriäni!

Ilmarisen äiti oli tehnyt poikaselle KARKKEJA! Aivan uskomatonta, ja koko kakku oli maidoton, jotta minäkinvoinsitä syödä. Ihan hurjan hyvä mieli tulee sitä kun joku jaksaa, vaikken missään tapauksessa oleta että ruokavalioni huomioitaisiin kyläpaikoissa.

Mutta siis punajuuri, öljy ja sokeri -makeisia. Poika tykkäsi!

Huomenna tuleekin Pupu joulunviettoon, IHANAA!

PS. Ostin sen hamahelmitaulun