Haahelo sanoi joskus aikoja sitten että haluaisi laskutikun. Vaarini sen kuuli ja sanoi eilen että nyt on Haahelolle oma laskutikku. Eilen simaa hakiessaan Haahelo sen sitten sai. Tsoin unohti sen autoon.

Unohti tänäänkin, mutta minä toin sen sisälle. Äsken tuo sitten muisti tikkunsa ja alkoi räpeltämääns itä. Suoritti päässä monimutkaisia matemaattisia arveluja tikun logiikasta, ei löytänyt, kieltäytyi etsimästä netistä ohjeita ja näytti nololta kun otin tikun käteeni ja käänsin liikkuvan keskustan oikein päin. Sitten kyllä alkoi toimimaan. Vaan tulipas taas todistettua. Kätevyys ei ole Haaheloni leipälaji

*Nyt kuuluu mutinaa: Jos kymmenen potenssiin.. jos kymmenen.. siis yksi.. katos nyt.. jos seitsemän... yks pilkku... Tästä hei ei lopu patterit!*

Haahelo joskus kertoi että olleessaan kuumeessa oli ohjelmoinut taskulaskimeensa vaikka mitä. Oli ollut niin kipeä ettei jaksanut istua tietokoneen ääressä, mutta aivot näköjään pelasivat silloinkin. Viksu miäs mulla.