Meidät kutsuttiin Haahelon työkaverin läksiäisiin, mutta koska kaikki mummut olivat maailmalla ja Pikku-poikanen sen verran herkkis ettei sitä viitsi ilman tosi hyvää syytä jättää vieraan hoitoon meni Haahelo juhliin yksin.

Iltpäivällä matkaan lähti suihkunraikas mies polkupyörällä, kypärä päässä. Kahdeksan maissa tuo soitti ja kysyi kuinka pärjäämme ja valehtelin että ihan hyvin vaikk apikkupoikanen oli juuri oksentanut päälleni (pitkät hiukset ja vauvan oksennus niissä ei ole hyvä yhdistelmä). Muistutin että ilmoittaa minulle ennen kuin lähtee kotiin päin
n
Seuraavan kerran kuulin Haahelosta klo 3.28, älytöntä mölinää, taustalta musiikkia ja ihmisten hälinää. Sitten soi puhelin klo 4.14, soittaja oli vieras mieshenkilö joka kertoi aviomieheni olevan siinä ja siinä risteyksessä aika paha vekki päässä ja s****nan juovuksissa. Pyörällä kaatuneena. Ambulanssi oli jo soitettu.

Hetken aikaa pyörittelin asiaa mielessä, ja kun meillä yökylässä ollut Pupu-kummitus ja Esikkokin heräsivät totesin että voin lähteä Haahelon luoksi. Saadakseni tietää missä sairaalassa tämä olisi soitin Haahelon puhelimeen, nyt vastasi haahelo:
-HÄ?
- Laurenzia täällä. Missä sinä olet?
- Kännissä
- MISSÄ sinä olet
- Mää ooon ihaan kännissä

Tässä vaiheessa puhelimen otti ambulanssikuski joka kertoi että isoa hätää ei ole mutta Haahelo on aika päihtynyt. Kysyin tulenko hakemaan sen kotiin ja lanssimies sanoi että voisi olla hyvä niin ei tarvitse viedä eteenpäin. Lupasin olla 15min kuluessa paikalla.

Haahelo-rukka oli aika onnettoman näköinen, makasi puolitajuttomana kylkiasennossa, otsassa pahan näköinen ruhje. Miehet nostivat auton kyytiin, taluttivat pyörän vähän sivummalle ja antoivat vielä kaarimaljan ja muovipussin, joskin niistä huolimatta auto suttaantui.

Ihan vakavalla naamalla en tilanteessa jaksanut olla ja kerroinkin että Haahelo on ollut minulla jo kuusi vuotta ja ensimmäinen kerta tässä kunnossa. Sairaankuljettajat olivat hyvin asiallisia, vaikka tällaisten törppöilijöiden hoito ei varmaan kaikkein motivoivinta hommaa olekaan.

Automatkan ajan jututin Haaheloa jotta tämä ei sammuisi, osoitteekseen kertoi sen asunnon jossa asui tavatessamme (tässä välissä jo kaksi osoitetta), mutta korjasi sen kyllä oikeaksi. Kotona tarkistin kartasta että Haahelo oli päässyt liikkumaan kaksi korttelia juhlapaikasta, joten aika alkuun oli matka tyssännyt.

Nyt tuo raukka makaa krapulassa ja kärsii ihan oikeutetusti. Ja äsken mumisi ettei juo mitään ainakaan vuoteen.