Eilen illalla olin kulmatalon pidemmän tytön ja Opettajattaren kanssa katsomassa Mannan improesitystä.

Yleisö antoi puolipitkälle näytelmälle nimeksi Kielisuudelma ja luvassa oli tunnin verran suuria tunteita kirjailijan ohjauksessa. Kirjailija piti tarinan hienosti kasassa ja osasi lopettaa sen ajoissa. Lisäksi olin hyvin tyytyväinen siihen kuinta tasaisesti kirjailia antoi tilaa tarinan osapuolille eikä muodostunut selviä päähenkilitä ja sivusta tukijoita.

Manna laulaa luikautti aivan ihanan balladin "Nikon" kanssa. Ja lehmän luonteen saanut "Pertti" veti vallan ihastuttavan hartaushetken pikkelssipurkkien ääressä. Benniä ja "Juusoa" täytyy kehua roolin vaihdosta: Benniä ihan kaksoisroolin "Pirkko/Ritva" takia ja "Juusoa" tämän vuorotellen hoivatessa hellästi poikaansa ja läpsiessä "Pirkkoa" käskien tämän olla hiljaa. "Nikon" pohdinnat naisen ja mehen eroista oli vallan herkullisia ja "Petteri" "Nikon" toisena isänä pysyi hyvin roolissaan.

Illalla simahdin sänkyyn hyvissä ajoin ja aamulla heräsin kovin kipeänä, nappia nassuun, pienet aamupäiväunet ja sitten lähdimmekin mökille. Mkillä teimme puutarhahommia ja kävimme läheisessä leirikeskusksessa tervehtimässä Esikkoa ja tämän partioporukkaa.

Nyt on voipunut olo...